Pyydän tässä ensin kauheasti anteeksi, että osa kesti, mutta koulu vie ja niin se vain menee eika ole ollut juuri innostusta kirjoittaa mutta nyt siis osa 4 olkaa hyvät:

Heräsin kellon pirinään, kello seitsemän aamulla. Pakkasin koulu kamat, ja otin liikkavaattet mukaa, tänään olis liikkaa, voi ei! Alakerrast kuulu jotain kolistelui ja lähin kattoo et mitä siel tapahtu, siel oli joku mies, mustissa vaatteissa ja tonki meijän kaappeja ja roskiksia mutisten jotain tyyliin:
"sen on pakko olla täällä jossain". Päätin mennä lähemmäs, mut mun huonolla tuurilla astuin vinkulelun päälle ja mies katto mua, tummin, melkeen mustin silmin. Se näytti jotenki tutult, en vaa muistanu mist se oli. Se astu mua kohti ja sano möreäl tutul äänel:
"Jos hiiskahdatkin tästä kenellekkään, toinen "rakkaasi" on kohta poissa", se sano sen nii ihmeellisest et poissa jäi kaikumaa mun päähä, sit se mies lähti. Ihmettelin hetke mis äiti oli, se oli varmaa Alexin isän kaa jossai sammuneena. Hotkin nopeesti aamiaisen ja lähin koululle.

"Missä Keira on?!?"Opettajamme Mrs. Sutton tiuskaisi minulta.
"Ei hajuu..." sanoin.
"Siitä hyvästä teillä on pistokoe nyt hetipaikalla"Sutton tiuskaisi.
Meillä oli sitä samaa, Matikkaa, Äikkää, Fysiikkaa, tuplatunti kässää ja liikkaa, yök.
Liikka tunnil meil oli pesäpalloo, just ku mun piti lyödä, näin jotain, puun takaa tuli tumma ihan jonku hourupään näköne Keira, se tuli mun luo, ravistelin sitä, ei reaktiot se vaa katto muo jäätävin silmin. Se katto mua pitkää ja sitte se vaa katos noi vaa *naps* samaan aikaan näin jotain kaukana, mutta silti lähellä...

Olin pyöräilly Keiral ja se oli ollu mua vastas, tietenki kauhee pipo pääs. Kysyin et miks sil oli pipo pääs.
- Mul on finni keskel ottaa! Tä on iha kauheeta, Keira sano ja halas mua, mut nyt tuut mun huoneesee nii näytän sul jotai. Me käveltiin yläkertaa ja oltiin just menos Keiran huoneesee ku kuultiin huutoa keittiöstä, me juostii alas ja nähtii Keiran isä ja äiti jolla oli iha punanen poski. Keiran iskä mulkaisi meit' vihaisena ja tönäs meijät syrjää ja lähti ulos.
- Ki-kiitos että tulitte, Keiran äiti nyyhkytti. Keira nosti äitinsä pystyy ja vei sohvalle ja kysy et mitä oli tapahtunu.
- No, "isäsi", hän hän sai tietää!, Keiran äiti (muuten Christina) parkas.
- Tietää mitä?, Keira kysyi.
- Että et ole hänen lapsensa, Chrissy vastasi (Chrissy, lempinimi).

Olin nyt kotona, Keira oli vaa näytelly finnejää ja et se oli pölliny jonkun lompakon. Ajattelin mielessäni et Keira ei ollu kertonu mulle et sen faija ei ollu sen oikee faija. Luin vähän kirjaani ja lähin lampsimaan alakertaan hakemaan juotavaa kun äiti tuli mun etee ja sano jotain mistä en ymmärtäny mitään se sano jotai tälläst:
- Mushhu mami menshee nyhhe vepääsh, äiti oli sanonu ja kaatunu lattial.
"noh, herätköö itte sit ku herää" ajattelin ja join ja lähin yläkertaa nukkumaa.
Keskel yötä mun känny soi ja mä vastasin, tietenki, olin nii unen pöpperössä että kuuntelin vaa puolel korval.
- Addie, auta! Olen kidnapattu! Autaaaa! *tuut tuut tuut*
Laitoin kännyn yöpöydäl ja mietin kenel ääni olis voinu kuuluu, se oli Keira! Keira oli pulassa, sitä oli autettava!

Tälläisiin tunnelmiin tämä nyt jäi... Nyt siis kysyn viimeisin kerran teenkö niin että laitan 5-8 kuvaa per osa ja paljon teksti vai jätänkö kuvat ihan väliin?
Ja kommentteja olis kiva saada ;D
P.s. Anteeksi osan lyhyyttä ja töksähtelevyyttä.

Mä Adeleine Beeby tarinan päähenkilö
Ikä: 16

Hyvää päivää! Olen Isabella Beeby, Addien äiti, eikö olla saman näköisiä?
Ikä: 41

Morjens!Minä olen Michael Adeleinen isä, eronnut sellainen, rakastan tyttöjäni yli kaiken!
Ikä: 44

Hei!Olen Angela, Adeleinen ja Chantellen sisko, olen hevoshullu ja pidän siskoistani.
Ikä: 9

Päivää!Olen Chantelle ja pidän musiikista.(Äiti auttoi kirjoittamaan).
Ikä:7

Moro kaikki lukijat ynnä muut!Mä oon Keira McDougal Addien bestis.No ei oo oikee kerrottavaa muut ku et you rock Ad!
Ikä:16

Poistelin nyt "vähän" tyyppejä ja otin pois motot ja muutin Chantellen ikää. Srry

Heräsin aika aikaisin minusta, heräsin kello kahdeksan ja lähdin lampsimaan alakertaan äiti, Angela ja Chantelle nukkuivat vielä. Kuulin  kuorsausta äidin huoneesta, kävin katsomassa koska tiedän että äiti ei kuorsaa ja siellä näin jonkun miehen tummanruskeilla huiksilla ja rumalla pärställä.Hän näytti jokseenkin tutulta, mietin hetken missä olin nähnyt hänet.
-Ainiin, sehän on Alexin isä, ajattelin.
Lähdin keittiöön ja katsoin jääkaappiin siellä oli vain jotain tuhat vuotta vanhaa yogurttia.Päätin hypätä pyörän kyytiin ja soittaa Keiralle ja pyytää häntä kanssani maciin.

Olin jo odotellut macissa kymmenen minuuttia kun Keira vihdoin ilmaantui.
-Mikä kesti?, kysyin.
-Nooo...niiiiin...no okei, oon bongannu yhen kundin, sen nimi on Joe, olin sen luo yötä, siis vaan yötä ei mitään muuta, okei? Sain sen numeron ja tekstailin sille vähä, Keira sepitti ja veti laukustaan huulikiiltoa ja laittoi huulilleen.
-Jaaaaa, onnenpotku, muthei mä meen tilaa mitä sulle sais olla?
-Mä otan vaa ranskikset ku tapaan Joen sit kahentoist mais Pizzalla tuol noi.

-Yks mega-ateria ja ranskikset, tilasin.
-Ranskikset tulee aterian mukana, myyjä sanoi.
-Eikun, siis yksi mega-ateria ja kamulleni ranskikset, okei?
-Selvä, valmista noin 7 minuutin päästä.
-Kiitos ja tässä maksu!

Päätin odottaa tiskin vieressä ja hain hampparit seitsemän minuutin jälkeen, kun tulin pöytään Keira puhui puhelimessa jonkun kanssa.
-Niin, joo joo, tullaan sit, moikka, Keira sanoin kummallisella äänellä, jota en ollut ennen kuullut.
-Kenelle puhuit, kysyin kun laitoin hampparit pöytään.
-Se oli Joe, Keira hihkaisi.
-No mitäs se?
-Sano et tulee hakee mut sen skootteril sinne pizzeriaa, ihanaa!!, Keira kiljui ja kaikki macissä toljottivat Keiraa.
-NO MITÄ TE OIKEE MULKKAATTE?!?, Keira kysyi ja kaikki käänsi päänsä takaisin ja rupesi pälättämään.

Olin polkemassa kotiin päin kuin kännykkäni soi, se oli Äiti.
-Missä olet, neitiseni?!?Tiedät että ettet saa mennä mihinkään ilman että kerrot minulle!
-Oon koht kotoon, puhutaa sit sanoin ja läppäsin luurin korvaan.

Kotona äiti oli minua vastassa ovella.
-No missä olit?
-Macissä.
-Miksi?
-Tääl ei ollu ruokaa!
-Niin varmaan.
-Hei, äiti, mä en oikeesti jaksa nyt!Ja muuten mitä Alexin isä tääl teki kysyin kun olin kävelemässä yläkertaan.Kuulin äidin mumisevan jotain mutta en ymmärtänyt, eikä sen paremmin kiinnostanutkaan.

Kun olin tullut yläkertaan kaivoin kirjahyllystäni päiväkirjani ja aloin kirjoittaa macissä tapahtuneesta, ei niin kiinnostavaa mut silti.Olin käynyt kirjastossa matkalla ja lainannut yhden paksun romaanin, rakastin niitä. Istuuduin sängylleni ja luin.Parin tunnin päästä äiti koputti oveeni ja kysyi mitä teen. En vastannut koska olin nukahtanut pläsi päin kirjaa. Äiti herätti minut ja sanoi että lounas oli valmis, menin alakertaan ja lysähdin pöytään, sörkin ruokaani hieman ( Kaalikääryleitä, perunaa ja jotain salaattia ).Otin nenästäni kiinni ja söin. Kun olin syöny soitin Keiralle ja kysyin miten Joen kans oli menny.

-Ihan hirveetä oikeesti Ad, mul on finnejä! Ymmäräksä finnejä!!Mä kuolen!
-Hei älä ny tuun sinne koht, ok?
-No okejj, nähään sit.

Kun poljin Keiralle päin, näin jonkun joka seisoi tien vieressä hattu päässä. Se kummajainen pysäytti mut ja näytteli jotain ihmeen paperia ja sanoi:
-Osta.
-Ei kiits.
-Kyllä nyt vain ostat ja laitat suuhusi!
-En!
Tyyppi otti mua kurkust kii ja veti kujalle seinää päi ja sanoi komentavalla äänellä:
-Jos et osta ja syö rakkaasi on pulassa!
-No sehän nähää, sanoin ja irrotauduin sen otteesta ja lähin Keiralle päin.

Jatkuu...

 

-Herätys, herätyyyss Addie!
-Mithh, mm..., Miksi herätit?
-Koska kello on jo yksi!
-Jaha, ei ole nälkä, sanoin ja käänsin kylkeäni.
Eli minä Addie (Adeleine), 16v. Mutsini Isabella, eronnut Isäni Michael ja kaksi pikkusiskoani, Angela, 9v ja Chantelle, 7 v. Tänään oli tavallinen lauantai, olin menossa ulos kaveriporukkani kanssa, Keiran(bestikseni), Alexin, Nickyn ja Simonin kanssa. Simon ja Nicky olivat seurustelleet kauan he muistaakeni löysivät toisensa jo seiskalla ja siitä lähtien he ovat olleet yhdessä. Simon on yksi koko koulun tyttöjen unelma ainakin Sofien joka antaisi päänsä että saisi olla Simonin kanssa. Sofie on Alexin pikkusisko hän on 14v.

Kävelin alakertaan, otin kaksi leipää ja kylmää kaakaota, äiti oli lähtenyt töihin hän lähtee aina kello yksi töihin, tylsää. Yhtäkkiä meinasin hypätä kattoon koska pelästyin, se oli Angela joka oli säikäyttänyt minut Chantellen kanssa, mummi tulisi hakemaan heitä kello kaksi ja sitten pääsisin uimaan porukoitten kanssa. Laitoin leipäni paahtimeen ja hain lehden postilaatikosta ja rupesin lukemaan, silmilleni pisti ilmoitus jossa sanottiin :

Molent Statesta on löydetty väärennöksiä muinaisista piirrustuksista ja se haaskaa valtavasti tutkijoiden aikaa. Ollaan löydetty paljon oikeita muinaisia piirrustuksia mutta tämä on jo melkein rikollista.Haastattelimme erästä tutkijaa:
-Mistä tiedätte että ne ovat väärennöksiä?
-Ne ovat hiilellä tehty.
-Mistä tied...?

Huulilleni levisi ilkeä virne, muistan kun mä ja Keira oltiin tehty noita kuvia.Se oli ollu kivaa, nauroin vähän ja hain leipäni jotka olivat juuri pompanneet ulos paahtimesta. söin kaikessa rauhassa ja kun olin syönyt lähdin olkkariin ja laitoin telkun päälle, sieltä ei tullut mitään jännää. Kuulin yläkerrasta kaatumista ja tönimistä, Angela ja Chantelle leikkivät, ajattelin. Tunsin kun joku koska jalkojani, se oli koirani Siamè nostin sen syliini ja silitin sitä kunnes kuulin jotain ääniä ulkoa, ihan kun auton moottori, se oli mummi.
-Angela!Chantelle!Mummi tuli, huusin pikkusiskoilleni.
-Tullaan!!Kuulin Angelan huutavan.
Mummi oli luvannut viedä minut uimahallille...

-Moi!Pikku perseeni, kuis hurisee?
-Ihan hyvin, ent sä?
-Joo iha ok, mut hei ny swedu mennää uimaa!!Keira sanoi ja juoksi pukuhuoneeseen.
Mä juoksin perässä ja otin vaatteeni nopsaan pois ja menin suihkuun laitoin mustat bikinini päälle ja juoksin hyppytornin viidenteen kerrokseen Keira perässä. Hyppäsin pää edellä ja uin nopeasti sivuun, mutta en ehtinyt ennenkun Keira romahti päälleni ja upposin taas, kun vihdoin tulin pintaan nauroin niin että en melkeen pystyny uimaan. Oltiin uitu kauan kun mentiin pukuhuoneeseen taas ja lähettiin kiertelee kaupunkii, löysin yhest kaupast hienon mustan paidan valkoisilla pääkalloilla, makso vaan 10,70. Katoin kelloo ja se oli jo kaheksan sanoin moikka Keiralle ja soitin mutsille ja sanoin et se tulee hakeen mut sen kaupan edest.

Kun tulin kotiin olin ihan loppu kaikesta et lysähdin sänkyy ja nukahdin...

Jatkuu...